Etusivu


Sukujuuret

Kantaserkut

Tilastotietoa

Sukutoimikunta

Tiedotteet

Sukuhakemisto

Menneitä aikoja

Värrin sukupiiri

 Vanhan emä-Marttilan pitäjän alue, johon kuului Marttila, Karinainen, Koski ja Tarvasjoki, on maanlaatunsa puolesta ympäröivää seutua paljon karumpaa, etupäässä savea. Aiemmin soita oli paljon ja halla jokavuotinen vieras satoa verottamassa. Vuodentulo olikin heikompi, kuin suomessa keskimäärin ja myös väkiluvun lisäys hitaampaa kuin muualla. Karinaisten seudun väkimäärä lienee 1500-luvulla ollut alle 200 henkeä, joista noin puolet talollisia. Seutu on myös kuivaa. Vettä on vähän, järviä ei lainkaan, vain pari kolme lampea ja joitakin jokia. Karinainen taas oli Marttilan syrjäkulmaa, joten voidaan todeta, että esi-isiemme elinolot olivat ankarat. Olemme siis tavallista sitkeämpää ainesta, kun olemme kaikesta huolimatta pysyneet hengissä ja tulleet toimeen, vieläpä hyvinkin, kuten myöhemmin voimme todeta. Naapuripitäjäläiset antoivatkin Marttilalle haukkumanimen ”parkkipitäjä” siksi, kun pitäjässä käytettiin oikean leivän seassa niin paljon pettua.

Melkoisella varmuudella tiedetään, että esi-isämme tulivat Karinaisten kunnan Tilkasten kylään Perniöstä. Siellä on näet Tilkkala niminen kylä. 1520-luvulla Tilkasissa, sen aikaiselta nimeltään Vuolainen, oli kolme poikaa. Isäntä itse oli Heikki Martinpoika, ensimmäinen nimeltä tunnettu esi-isämme. Pojista Heikki Heikinpojan otaksutaan perustaneen Mäenpäähän uudistalon, jonka isäntänä hän oli vuoteen 1565. Mäenpää muodosti aluksi yksin samannimisen eli siis Mäenpään kylän, josta tuli Karinaisten seitsemäs ja nuorin kylä. Heikki Heikinpojan pojat jakoivat tilan 1565 Värriksi isäntänä 1565-1584 Juha Heikinpoika ja Haveri-nimiseksi taloksi, isäntänä Sipi Heikinpoika. Heikki Heikinpoika oli Marttilan pitäjän lautamiehenä jo 1533. Järjestyksessä kolmas Värrin isäntä oli Esko Juhanpoika 1584-1633. Heikki Heikinpoika oli varmaankin toimelias mies, sillä jo 1540 hänellä oli suurimmat kylvöt koko Karinaisissa. Hänellä oli Värrin kanssa yhdysviljelyksessä Närpin kylän Keskitalo.

Kolmannen isännän Esko Juhanpojan myötä siirrymme 1600-luvulle. Vuosisata alkoi huonoin entein, sillä 1601 oli ankara katovuosi. tästä syystä vuosi tunnetaan historiassa ”Olkivuoden” nimellä. Sitten alkoi lähes yhtämittainen sotien kausi, joka tosin loi Ruotsin suurvalta-aseman, mutta aiheutti tavalliselle kansalle paljon kärsimyksiä. Värristä oli tullut ratsutila 1618 ja sekin lähetti miehiä sotaan. Kolmannen isännän poika Tuomas Eskonpoika kaatui Puolan sodan ensimmäisenä vuonna 1621 Koskenhausenin taistelussa Liivinmaalla. Hänen veljensä Yrjö Eskonpoika otti sotaan osaa ainakin 1626 ja Saksan sotaan 1630-33. Kotiin palattuaan hän ryhtyi isänsä jälkeen isännäksi.

4. isäntä oli siis Yrjö Eskonpoika 1633-1688. hän oli eräs suvun merkkimies, sillä 1654 hän edusti Halikon tuomiokunnan talonpoikia valtiopäivillä. Hän toimi pitkät ajat myös lautamiehenä Marttilan lautakunnassa. Ylipäätään hänestä sanottiin, että hän oli taloudeltaan Karinaisten seudun varakkaimpia ratsutilallisia.

5. isäntä oli Kristeri Yrjönpoika 1668-1706. Hänestä ei paljon tiedetä. Tila pysyi edelleen ratsutilana ja oli kooltaan 1/4 manttaalia.

6. isäntä oli Yrjö Kristerinpoika  1662-1726, isäntänä 1706-1724. Hän oli naimisissa kaikkiaan kolme kertaa. Ensimmäinen vaimo oli Valpuri Kallentytär. Tästä avioliitosta syntyi kaksi lasta, Maria ja Risto. Toisen kerran Yrjö Kristerinpoika (Ristonpoika)  vihittiin 1711 Katri Heikintyttären kanssa Eurasta. Tämä vaimo kuoli 23 vuotiaana lapsivuoteeseen. Lapsi, Matti-niminen poika eli n. kolme viikkoa. kolmas vaimo oli Valpuri Joosefintytär 1684-10.6.1738. Lapsia oli vain tyttö, joka kuoli jo vuoden vanhana ja haudattiin samassa arkussa isänsä kanssa 1.5.1726.

7. isäntä  oli Risto (Kristeri) Yrjönpoika 1.12.1701 – 24 11.1764. hänen vaimonsa oli Valpuri Heikintytär 8.4.1701-4.4.1788. Heidät oli vihitty kyrössä 10.12.1727.

9. isäntä oli Yrjö Ristonpoika 10.3.1730-16.8.1796. Hänen vaimonaan oli Liisa Simontytär, joka kuoli 1814.

10. isäntä, Taatan isoisä (Taata = sukuseuramme kantaisä), Mikko Yrjönpoika s. 29.9.1768 näyttää nuoruudessaan joutuneen opin teille, koska hänen kirkonkirjoissaan on merkintä Scholarius Montell. Nimi näyttää johtuneen koulupojan kotikylästä Mäenpäästä. Nimen alkupuoli mäki on ensiksi käännetty latinaksi=mons, josta on saatu ruotsinnos Montell. Aurankurki kuitenkin voitti ja Mikko Yrjönpoika palasi kotiinsa ja isännöi Värriä yhdessä Risto-veljensä kanssa.

11. isäntä Mikko Mikonpojalla, Värrin rusthollin isännällä 20.05.1808-4.6.1856, oli neljä sisarta ja kaksi veljeä. Vaimona naapuritalon Tilkasten tytär Elena eli Leena Antintytär 4.1.1810-22.2.1857. Hän oli itse sisarusparven nuorin, mutta sai kuitenkin talon, kun muut kuolivat pieninä.

Mikko Mikonpojalle siunaantui yhdeksän lasta, joista kahdeksan oli poikaa ja yksi tytär.

Näistä sukumme kantaisä, Kustaa oli kolmanneksi nuorin, syntyi 1842.

Värrin suku onkin varmaan laajimpia varsinaissuomalaisia talonpoikaissukuja. Tässä vaiheessa alettiin käyttää myös varsinaisia sukunimiä. Jo Kustaan veljesparvella oli käytännössä viisi eri sukunimeä, kolmella vain oli sama eli Tähtinen. Talon nimi tuli isännän nimeksi tai sitten otettiin mielivaltaisesti nimi, joka tuntui sopivalta ja kauniilta.

Kustaasta tuli siten Kustaa Tuomola, sukumme kantaisä, jonka kaikki tunsivat nimellä Taata.

Palatkaamme nyt jälleen Taatan aikoihin.

Taatan kahdeksasta veljestä kolmas järjestyksessä oli nimeltään Matti Mikonpoika Värri, synt 8.9.1833. Hän meni naimisiin Eeva Kaisa Yli-Simolan kanssa Kosken pitäjän Patakosken kylästä. Perhe menetti kuitenkin talonsa ja siirtyi Forssaan perustettuun tehtaaseen ansiotyöhön. Siellä nimi muuttui Tähtiseksi. Perheen tyttärestä Ida Katariina Tähtisestä tuli kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen äiti. Ida Katariina muutti täysi-ikäiseksi tultuaan Forssasta Karinaisiin setänsä maalarimestari Kalle Tähtisen luo ja tutustui siellä tulevaan mieheensä, Wäinö Aaltosen isään, räätälimestari Matti Jaakonpoikaan, joka myöhemmin otti nimekseen Aaltonen. Perheen neljäntenä lapsena syntyi 8.3.1894 Wäinö Aaltonen. Hänen äidinisänsä ja Taata olivat siis veljeksiä, joten nykyinen sukumme keskipolvi on suuren kuvanveistäjän pikkuserkkuja.

Vielä muutama sana Taatan muista veljistä ja heidän jälkeläisistään.

Hänen vanhin veljensä oli Juha-niminen, joka isännöi Värrin taloa. Hän lienee ollut luonteeltaan erikoinen, kerrotaan näet että hän rakasti yksinäisyyttä, rakensi havuasumuksen metsään ja oleskeli usein siellä. Tuota erakkoverta lienee valahtanut hiven Taatankin sukuun. Tämä tarina on Valtteri Isotalon kertoma.

Tulkoon tässä yhteydesä esitetyksi toinenkin hänen kertomansa muistitieto.

Turun paloon mainitaan jonkun sukumme esi-isistä vieneen ensimmäisen vesitynnyrin ja saaneen teostaan ansiomitalin. Täksi henkilöksi sopii hyvin Taatan isä Mikko Mikonpoika Värri, joka Turun palon aikana 1827 oli 19-vuotias.

Taatan vanhimman veljen Juha Värrin eli Uusi-Värrin jälkeläisistä lienee huomattavin yliopiston apulainen Lauri Posti.

 Edellä oleva on kooste Urho Tuomolan sukukokouksessa 1947 pitämästä esityksestä: "Värrin suvun vaiheita” ja Ilkka Tuomolan risteilysukukokouksessa 1987 pitämästä esityksestä: ”Värrin sukupiiri”.

Copyright (c) Arti SF Oy