Etusivu


Sukujuuret

Kantaserkut

Tilastotietoa

Sukutoimikunta

Tiedotteet

Sukuhakemisto

Menneitä aikoja

Suvun haarojen esittely

IsotalotTuomolatNiemisetJaakkolatPietilät

ISOTALOT

Kustaa Anton syntyi Paimiossa 9.9.1866 Mamman ja Taatan ensimmäisesä yhteisessä kodissa. Kuuden vanhana hän sitten joutui mukaan perheen muuttorulettiin. Vanhimpana poikana hän joutui jo varhain ottamaan vastuuta talon töistä, sillä Taata ei tiettävästi ollut mikään erikoisen puuhakas henkilö.

Perheen muuttaessa Tarvasjoen Isotaloon oli Kustaa Anton jo täysi-ikäinen, miltei 25-vuotias. Kolmen vuoden kuluttua hän avioitui Karinaisista kotoisin olleen Hilda Yli-Simolan kanssa, joka tuolloin oli 24-vuotias. He ostivat Isotalon ja ottivat sukunimen talon mukaan. Seuraavana vuonna syntyi esikoinen Elsa ja sitten muut kuusi lasta aina noin kahden vuoden välein. Kuopus Eevi kuoli nuorena, muut lapset ovat olleet pitkäikäisiä.

Päinvastoin kuin vanhempansa viihtyi Kustaa Anton paikoillaan viljellen maata ja osallistuen kunnan asioitten hoitoon. Hän kuoli suhteellisen nuorena, 46-vuotiaana 5. helmikuuta 1913. Mm. hänen luottamustoimistaan kerrotaan lehtileike-muistokirjoituksessa:

”- Hautaus Tarvasjoella. Haudan poveen kätkettiin viime sunnuntaina erään Tarvasjoen huomattavimpia henkilöitä, tilallisen Kustaa Anton Isotalon maalliset jäännökset. Hautaustoimitus muodostui aivan harvinaiseksi tilaisuudeksi, mikä todistaa kuinka paljon hänen poismenonsa vaikutti hänen ystäviinsä kuin myöskin niihin moniin luottamustoimiin, joissa hän oli käyttänyt suurta ja täsmällistä työkykyään. Saattojoukko oli hyvin suuri ja lukuisia seppeleitä laskettiin

Kun kirkkoherra Turtola oli toimittanut hautauksen, lauloi tilapäisesti muodostettu kööri muutamia lauluja, jonka jälkeen laskettiin seppeleitä. Näistä mainittakoon vainajan veljen J.A. Tuomolan laskema. Laskija tulkitsi samalla muutamia kaipauksen tunteita, joita niin läheisellä sukulaisella oli sitäkin enemmän kun vainaja kuollessaan oli vielä parhaassa ijässään. Tarvasjoen kunnan puolesta laski seppeleen tilallinen I. Uusitalo ja Euran kylän kansakoulun johtokunnan seppeleen opett. Vilho Mattila puhuen samalla siitä merkityksestä mikä vainajalla sanotussa toimessa oli. Hän mainitsi miten vainaja oli ikään kuin kaivattu isä kun hän saapui kokoukseen ja miten hänen sanoillaan oli aina ratkaiseva merkitys. Vielä laski seppeleen asioitsija Kustaa Salmi Marttilan Säästöpankin puolesta, jonka hallituksessa vainaja oli kymmenen vuotta. Yksityisiä seppeleitä laskettiin haudalle niin runsaasti, että se kokonaan peittyi kukkasiin. Kauan tullaan paikkakunnalla muistamaan niin harvinaista ja hyvillä lahjoilla varustettua kansanmiestä ja monessa kunnallisessakin toimessa tullaan näkemään aukko, jonka vainaja tähän asti on täyttänyt. puhumattakaan siitä kuinka masentavasti tapaus koski vainajan perheeseen ja sukulaisiin.
Kepeät mullat tarkan ja uutteran työmiehen haudalle.”

Elsa Isotalon jäämistöstä on löytynyt kirje, jonka Kustaa Anton on lähettänyt perheelleen Turun Lääninsairaalasta 7.9.1912.

Kirje kokonaisuudessaan on luettavissa tästä.

Copyright (c) Arti SF Oy