Etusivu


Sukujuuret

Kantaserkut

Tilastotietoa

Sukutoimikunta

Tiedotteet

Sukuhakemisto

Menneitä aikoja

Tuomo Tuomola
s. 27.05.1903 Jyväskylä
k. 03.01.1965 Kemi

Tuomo syntyi Jyväskylässä toukokuussa 1903. Nuoruutensa ja kouluaikansa hän vietti Kajaanissa. Ylioppilaaksi hän pääsi Kajaanissa vuonna 1922. Armeijan hän kävi Helsingissä autokomppaniassa ja RUK:n Haminassa. Hän valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1930. Varatuomarin arvon hän sai kolme vuotta myöhemmin.

Tuomo ylioppilaana...                                        ...ja varatuomarina

Työelämänsä Tuomo aloitti Salon säästöpankin apulaiskirjanpitäjänä. Sen jälkeen hän siirtyi Kuopioon, yksityiseen lakiasiaintoimistoon vuonna 1930. Limingan vt. nimismieheksi hän siirtyi vuonna 1933. Sieltä hän siirtyi Ouluun, lääninhallituksen ylimääräiseksi esittelijäksi, jonka jälkeen vuotta vuotta myöhemmin muutti Kemijärvelle, nimismieheksi, 4 vuoden ajaksi. Sen jälkeen vuoroon tulivat Kittilä ja Rovaniemi, jonka jälkeen hän tuli Ouluun; ensin pankinjohtajaksi ja myöhemmin oman lakiasiaintoimiston pitäjäksi. Vuonna 1955 Tuomo muutti vaimonsa Irman työn myötä Kemiin, jossa hän toimi Kemin maalaiskunnan nimismiehenä kuolemaansa asti, vuoteen 1965.

Irma ja Tuomo ulkomaan lomamatkalla 1960-luvun alussa.

Kylläpäs nuori mies on omaa maatansa kiertänyt! Onpa tullut tutuksi sekä itä että länsi, kuin myös etelä ja pohjoinen, jonne Tuomo pysyvästi asettuikin.

Muutama vuosi sitten sain serkultani Ilkka Tuomolalta isohkon nipun kirjeitä, joita Tuomo oli kirjoittanut aluksi isälleen Juho Aleksanterille, myöhemmin äidilleen Dagmarille ja sitten siskolleen Irjalle.

Dagmar Rekola ja Juho Aleksanteri Tuomola vihitty Rengossa 10.06.1897.

Nyt olen itse antaumuksella perehtynyt kirjeiden sisältämään maailmaan ja täytyy sanoa, että uusia näkökulmia alkoi minullekin selvitä isä-Tuomosta. Kirjeet ajoittuvat vuosiin 1919-1946. Kirjeet alkavat Tuomon lukioajoista ja päättyvät sodan jälkeisen Oulun kuvaamiseen. Kirjeissä käy hyvin ilmi 1900-luvun alkupuolen elämää ja puutetta. Isä Juho ja äiti Dagmar olivat muuttaneet pienempien sisarusten kanssa Saloon, Tuomo ja ilmeisesti osa vanhempia sisaruksia ovat jääneet Kajaaniin suorittamaan oppivelvollisuuttaan. Ensimmäisissä kirjeissä pyydetään tai melkein anotaan vuokrarahoja isältä, pyydetään myös lähettämään villasukkia. Hattu, kalossit ja muutkin vaatteet kaipasivat uudistusta. Joululahjaksi toivotaan alusvaatteita ja suksien hankintaan mahdollisuutta. Usein on kirjeen mukana lähetetty välitodistus, ikään kuin tositteena ja takuuna pyydetyille tavaroille. Lisäksi kerrotaan kuinka sisarukset yrittävät pestä hampaitaan joka päivä!

Armeija-aika on Tuomon mielestä ollut melko ankeaa eikä hän ainakaan Haminassa kovin hyvin viihtynyt. Armeijan aikaisissa kirjeissä kotiin, pyydettiin rahaa, uudet saappaat, mikäli isä vain suostuu. Lisäksi villasukat, pehmeä leipä ja ” hyväksi tunnettu” Salon meijerin voi oli toivomuslistalla. Opiskelutkin kävivät mielessä ja Tuomo pyysikin isältään neuvoja ammatinvalinnassa. Häntä itseään kiinnosti agronomin ammatti, mutta ei missään tapauksessa insinöörin tai minkään muun teknisen alan ammatti.

Sotien aikana vuosina 1939-1944 Tuomo palveli ensin huoltopäällikkönä, sitten autokomppanian päällikkönä ja myöhemmin oikeusupseerina. Vuonna 1941 hänet ylennettiin kapteeniksi. Tuomo osallistui sotatoimiin Uhtuan suunnalla: paikkoina olivat Vuokkiniemi, Vuonninen ja Röhö.

Opiskeluaikaisissa kirjeissään Tuomo kertoo kuinka opiskelukämpän oven takana käy ”pölynimijäkoneen” esittelijä, ja he suunnittelevat osakeyhtiötä rappukäytävän muiden asukkaiden kanssa, jotta voisivat hankkia ko. koneen. Myös kylpyamme on uusi tutustumiskohde, jota jo useampi sisaruksista oli päässyt kokeilemaan. Puhelimen hankintaa myös harkitaan, mutta se todetaan liian kalliiksi huviksi.

Työelämänsä alkutaipaleella Tuomo osoitti kirjeissään huumoria sekä runollisia taipumuksia. Kirjeissään 1930-luvulla hän kuvailee kuinka ”Herrasväki muuttaa Huvilaan Meren Rannalla”, ”katsomaan omenapuiden kukintaa ja kuuntelemaan kaislojen kuiskintaa.” Herrasväellä hän tarkoittaa lapsuusperhettään ja huvilalla Angelniemen huvilaa, jota hän myöhemmin kaihoisasti kutsuu ”Onnellisten saareksi” Kirjeensä Tuomo lopettaa lempinimellä TOHMAS. Myös hajamielisyys tulee esille Tohmaksen kirjeistä. Aina on jokin tavara unohtunut kotiin tai jonkun toisen avaimet omaan taskuun! Limingassa ollessaan hän kertoo kuinka maalaispoika oli lähdössä junalla Helsingin ilmapiiriin tapaamaan rakkaita sukulaisiaan. ” Ei tarvitse hankkia torvisoittokuntaa asemalle, saavun ihan IN GOGNITO.” Tuliaisiakaan ei tarvitse odottaa! No tuolloinhan olikin pula-aika.

Erikoinen yhteensattuma kirjeistä myös löytyy. Vuonna 1934, kun Tuomo on siirtymässä Kemijärvelle, hän kertoo, että sinne on nyt helppo päästä, kun junaratakin on vihitty heinäkuussa 1934! Ja nyt vuonna 2006 sitä yhteyttä ollaan lopettamassa!

Tuomon harrastuksista hiihto säilyi koko elämän ajan. Hän oli perushiihtäjä, joka viihtyi ulkoilmassa hyvin. Myös kuorolaulu kuului nuorempana harrastuksiin basson ollessa hänen lajinsa. Myös keilailu ja pitkät kävelylenkit olivat Tuomon säännöllisiä harrastuksia aikuisiässä.

Poikamiehenä Kittilässä ja Rovaniemellä ollessaan vuonna 1938 (Tuomo oli tuolloin 35-vuotias), hän pyysi kotiväeltään, siis äidiltään ja sisariltaan, ”asiantuntija-apua” verhojen suunnitteluun sekä ompeluun.

Hauska yksityiskohta kirjeistä myös löytyy, kun Tuomo on ollut Iissä; serkkunsa Lauri ja Fanni (os.Pernu) Isotalon häissä yksin perheensä edustajana. Äidilleen Tuomo kirjoittaa ostaneensa häälahjaksi soppakauhan, koska arvelee sen tulevan ”yhteiseksi hyväksi”.

Useimmissa kirjeissä tulee ilmi, että perhe oli Tuomolle hyvin tärkeä. Hän kantaa usein huolta leskiäidistään ja nuoremmista sisaruksistaan. Äidilleen hän lähetti usein rahalähetyksiä ”yksityiseen” käyttöön. Kauniisti hän myös kiittää kirjeissään äitiään ”kaikesta saamastani Hyvästä” ja äidin jäädessä leskeksi, hän ilmoittaa, että ”kyllä me pojat äidistä huolehditaan”. Kirjeissä äidille tulee paljon kannustusta ja positiivisen mielen ylläpitämistä.

Vuonna 1942 Tuomo vihittiin avioliittoon Irman (s.Forss 1908-1966) kanssa. He asettuivat ensin Ouluun ja sittemmin Kemiin. Heidän ensimmäinen lapsi Kari Erkki (1939-1979) adoptoitiin perheeseen. Hän oli Irman ensimmäisestä avioliitosta. Heidän ensimmäinen yhteinen lapsensa oli Aarni Kalevi (1947-1979). Kolmas lapsi Leila Kirsti Aulikki syntyi vuonna 1950.

Kirsti, Kari ja Kale 1959

Ritva ja Kale vihittiin Maakallassa vuonna 1970

Tuomolla on kaksi lastenlasta Tuomo Topias (s. 1971) ja Riku Oskari (s.1972), jotka ovat Aarni Kalevi ja Ritva Tuulikki (os. Vahteri) Tuomolan poikia.

Riku ja Topi

Tuomon ja Irman yhteisenä haaveena perheeseen hankittiin 1950-luvun alussa huvila meren rannalla, joka sijaitsee Perämeren rannikolla. Sitä emännöivät ja isännöivät nykyisin Kirsti Tuomola- Seppälä ja Martti Seppälä. Huvilan hankintaan lienee suuresti vaikuttanut tuo Angelniemen huvila. Tästä Pateniemen ”onnellisten saaresta” Tuomo ja Irma ehtivät nauttia yli kymmenen kesän ajan.

Martti ja Kirsti sekä taulu Pateniemen huvilan rantasaunasta

Myös matkailu kuului Tuomon perheen harrastuksiin. Kesäisin tehtiin aina ”rengasmatka” autolla Suomessa. Joka ikinen kerta oli suuntana Kajaani, jossa vasta suunniteltiin jatkomatkat Etelä-Suomen sukulaisia tapaamaan. Ulkomaan matkailua Tuomo ja Irma ehtivät harrastaa 1960-luvulla. Ainakin muistan Kreikan, Italian sekä Espanjan olleen heidän matkakohteitansa.

Tällaisen koosteen minä olen omassa mielessäni saanut toteutetuksi. Aidosti voin todeta, että olen ylpeä isästäni. Hyvä TUOMO!


Kirjoittanut 2006: Kirsti Tuomola-Seppälä; Tuomo Tuomolan tytär.
kuvien muokkaus, htm-sivu: Topi Tuomola; Tuomo Tuomolan pojanpoika.


Copyright (c) Arti SF Oy