Etusivu


Sukujuuret

Kantaserkut

Tilastotietoa

Sukutoimikunta

Tiedotteet

Sukuhakemisto

Menneitä aikoja

 

KANTASERKUT

 
Nieminen, Tuomo Samuli                        
s. 13.8.1913 Turku, k. 11.8.1990 Raisio. Hauta Raisiossa.
 
Tuomo Nieminen syntyi Turussa 13.8.1913. Perhe muutti Raisioon Tuomon ollessa muutaman vuoden ikäinen. Pitkän opintiensä Tuomo aloitti Raisiossa 1920.  Siirtyminen Naantalin Yhteiskouluun tapahtui 1925. Ylioppilaaksi Tuomo kirjoitti Turun Suomalaisen Yhteiskoulun VIII A –luokalta 1934. Vahvimpia aineita olivat historia, uskonto, filosofian alkeet ja suomen kieli. Kouluajan harrastuksista tärkeimpiä olivat partio ja urheilu. Partioalokkaaksi Tuomo pääsi 4.5.1928 Turun Partio-Sissien Susi –vartioon. Raision suojeluskuntaan hän liittyi 1930 sekä Raision voimistelu- ja urheiluseura Kuulaan 1932. Seurassa voimisteltiin, yleisurheiltiin ja pelattiin pesäpalloa.
 
Suomen Raskaassa ja opiskelemassa
 
Koulun jälkeen kesälomaan ei jäänyt aikaa, sillä Tuomo lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan  Hämeenlinnaan, Kenttätykistörykmentti 1:een 1.6.1934. Asepalvelus johti Reserviupseerikoulun kurssille n:o 29 tykistö- ja teknilliselle linjalle. Siviili siinteli nuorelle reservin vänrikille 14.8.1935. Taaskaan ei loma-aika jäänyt pitkäksi, sillä heti syyskuussa lähdettiin - Tuomon itsensä mukaan - opiskelijajoukolla Helsinkiin. Rautatieasemalla sitten alettiin miettiä, mihin tiedekuntaan kukin ilmoittautuisi. Numerus clausus oli vielä tuolloin tuntematon käsite.   
Tuomo kirjoittautui Helsingin Yliopiston maatalous- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan 24.9.1935 liittyen samalla Varsinaisuomalaisen osakunnan jäseneksi. Opiskelun ohella elokuvat ja myös perinteinen, iloinen opiskelijaelämä kiinnostivat nuorta opiskelijaa. Osakunnan toimintaan Tuomo otti  aktiivisesti osaa. Vapaa-aikana käytiin myös hiihtämässä meren jäällä. Opinnot kuitenkin etenivät suunnitellusti.
1930 –luvun loppupuolella isänmaalliset harrastukset saivat yhä enemmän jalansijaa. Tuomo liittyi monien opiskelijatovereidensa tavoin Akateemiseen Karjalaseuraan kuuluen mm. paikalliseen osastoneuvostoon. Samoin hän kuului Helsingin suojeluskuntapiirin upseerisuojeluskuntaan ottaen osaa Helsingin lähiympäristössä pidettäviin harjoituksiin.  Myös Varsinaissuomalainen osakunta järjesti maanpuolustusaiheista toimintaa. Mm. ampumassa käytiin säännöllisesti ja Tuomon ennätykseksi näyttää tulleen 90 pistettä. Kesällä 1939 Tuomo oli linnoitustöissä Karjalan kannaksella Kuolemanjärvellä.
 
Talousupseerina Talvisodassa
 
Opiskelut kuitenkin keskeytyivät Talvisotaan 12.9.1939, jolloin yliopisto vapautti hänet luennoilta. Jo seuraavana päivänä Tuomo lähti härkävaunussa Seinäjoelle ylimääräisiin kertausharjoituksiin. ”Tykkimies” määrättiin 8. Divisioonan 8. Liikennekomppaniaan talousupseeriksi. Talvisodan alkamisen 30.11.1939 Tuomo on kirjannut kalenteriinsa varsin lakonisesti: ”Vihollisuudet alkoivat klo 6.45. Ainakin pari konetta alas Sakkolassa klo 8.20”. Talvisodan Tuomo taisteli Karjalan kannaksella. Talousupseerin  tehtäviin kuuluivat komppanian kirjanpidon hoitaminen, muonan, varusteiden, poltto- ja voiteluaineiden ym . erilaisten tarvikkeiden hankinnat, samoin miesten palkkarahojen tilaaminen ja sotapalkkojen maksaminen.  Tuomo jatkoi talousupseerin tehtävissä vielä sodan päätyttyäkin. Toimipa hän 6. Autokomppanian päällikkönäkin 6. – 20.7.1940, jolloin hänet lomautettiin toistaiseksi. Luutnantiksi hänet ylennettiin 26.7.1940.
 
Opiskelut jatkuivat Talvisodan jälkeen ja Tuomo ehti valmistua maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi 31.5.1941. Ehtipä hän saada ennen Jatkosotaa ensimmäisen ”virkansakin”: Maatalousministeriö määräsi hänet Peräseinäjoen - Virtain pika-asutustoimikunnan agronomijäseneksi 6.6.1941. Toimikausi jäi kuitenkin vain 11 päivän pituiseksi päättyen liikekannallepanoon 17.6.1941.
Jatkosodan kapteeni
 
Tuomo oli Talvisodan jälkeen säännöllisesti osallistunut - opiskelujen ohella - Suojeluskuntapiirin ja Puolustusvoimien kenttätykistöharjoituksiin. Niinpä hän sai nyt määräyksen ilmoittautua ”oman” aselajinsa, Kenttätykistörykmentti 5:n III patteristossa (Auran patteristo) 17.6.1941. Tuomo määrättiin patteriston 9. Patterin päälliköksi. Patteri koostui raisiolaisista miehistä ja se tunnettiinkin Raision tykkipatterina. Patterin vääpeliksi lähti Tuomon veli, Lauri. Sotatie vei nyt Itä-Karjalaan ja Maaselän kannakselle: Korpiselkä, Vieljärvi, Prääsä, Äänislinna, Kontupohja, Karhumäki, Vienan kanava, Maaselkä, Porajärvi, Ilomantsi. Patteristo oli mm. mukana Äänislinnan (Petroskoi) valtauksessa.
Patterin päällikkönä Tuomo oli pidettty mies. 9. Patterin joulukronikka vuodelta 1941 kertoo: ”Päällikkö Nieminen on miesten mies, ja kesken miesten kiitetty on siitä. Siks, patterissa hyvä olla on, lomia vaan kaikille ei riitä”. Myös esimiehet olivat tyytyväisiä Tuomon toimintaan. Kapteeniksi hänet ylennettiin 31.8.1943. Esittipä tykistökenraali Nenonen hänelle Kadettikouluunkin lähtemistä jatkosodan asemasotavaiheen aikana. KTR 5:n III Patteriston komentaja, maj.  A.O. Korhonen mainitsee Tuomosta antamassaan todistuksessa 18.12.1944, että ”Kapt. Tuomo Nieminen osoittautui kaikissa tehtävissään rohkeaksi, luotettavaksi sekä aloite- ja järjestelykykyiseksi johtajaksi sodan aikana”.
 
”Sotasaalista”
 
Sotareissulla Tuomo tapasi myös tulevan vaimonsa, Anna-Liisa (Anneli) Penttilän (s. 22.3.1918). Anneli oli saanut komennuksen sairaanhoitajaksi Kenttäsairaalaan 22:een Kasmaan 1943. Pian  sairaala muutti Käppäselkään. Tuomon yksikkö oli sijoitettuna tuolloin samoille seuduille. Asemasotavaiheen aikana oli myös aikaa viettää erilaisia illanviettoja ja juhlia. Näissä Anneli ja Tuomo tapasivat toisensa. Kihloihin mentiin maaliskuussa 1944. Kihlajaislomalla käytiin Annelin kotona Oulussa sekä Jyväskylässä Tuomon Paavo –veljen luona. Nuorikkoaan Tuomo kävi näytämässä kotonaan Raision Lehtimäessä huhtikuussa 1944. Häitä vietettiin Oulussa saman vuoden Juhannuksena. Häämatkana Tuomolla ja Annelilla oli heti Juhannuksen jälkeen kolmen vuorokauden junamatka härkävaunussa takaisin rintamalle. Anneli kertoi, että hänellä oli häämatkallaan kolme miestä. Samassa vaunussa nimittäin matkusti kaksi muutakin upseeria, joista toinen kaatui ilmapommituksessa heti määräasemalle saavuttua. Yhteistä elämää ei sodan takia voitu aloittaa, vaan kumpikin jatkoi tahollaan omissa sotatehtävissään.
 
Tuomo ei haavoittunut sodan aikana. Palveluksesta hänet kotiutettiin 20.11.1944. Palvelua Puolustusvoimissa kertyi kaiken kaikkiaan 5 vuotta, 4 kuukautta ja 22 päivää. Sota-asioihin Tuomo joutui kuitenkin palaamaan vielä marraskuussa 1946 asekätkentäjutun yhteydessä. Asekätkennästä, joka myöhemmin on todettu normaaliksi varautumiseksi pahimman varalle, tuolloinen Valtiollinen poliisi (VALPO) oli eri mieltä. Tuomo joutui Valpon kuulustelemaksi marraskuussa 1946 Raision  tykkipatterin kaluston luovutuksesta. Kalusto oli kuitenkin luovutettu asianmukaisesti kotiuttamisen yhteydessä Raision asemalla marraskuussa 1944 eikä kuulustelu antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin.
 
Rintamamiehet ja siirtoväki oli asutettava
 
Sodan jälkeen aviopari päätti asettua Annelin kotiseudulle Ouluun. Ensimmäinen yhteinen asunto löytyi Oulun Pateniemestä. Sen ajan suuria asioita olivat maan jakaminen rintamamiehille sekä siirtoväen asuttaminen. Maatalousministeriön asuntoasiainosasto nimittikin Tuomon 1.12.1944 viljelyskelpoisen maan inventoimisen piiritarkastajaksi Oulun Talousseuran alueelle. Asutustoiminnassa riitti tuolloin töitä. Ministeriön osastopäällikkö Veikko Vennamo määräsi Tuomon toimimaan oman toimensa ohella myös rappiotila-asian vuokratoimikunnan jäsenenä. Piiritarkastajan tehtävä muuttui 1.3.1945 Oulun piirin asutustarkastajan tehtäväksi. Tämän  lisäksi Tuomo määrätiin Oulun tarkastusoikeuden agronomijäseneksi (1948 – 52) sekä vielä Vaasan tarkastusoikeuden jäseneksi (1953 – 69). Tarkastusoikeuksien matkat ulottuivat aina Lapin perukoille saakka. Oma virka-aluekin laajeni tilapäisesti pariinkin otteeseen. Vuosina 1946 – 48 Tuomo hoiti päätoimensa ohella asutustarkastajan tehtäviä myös Rovaniemen piirin alueella sekä 1949 vielä Ylivieskan alueella.
 
Elämysmatkailua
 
Virkatehtävien hoitaminen edellytti matkustamista, mikä tuohon aikaan oli vaikeaa. Julkinen liikenne oli olematonta ja toimi huonosti. Henkilöautoista oli pulaa ja niiden hankkiminen luvanvaraista. Virka-autoista ei ollut tietoakaan. Polttoainepulakin vaivasi. Uuden asutustarkastajan viranhoito ei tämän takia ollut aina erityisen hohdokasta. Tuomo kertoikin, että hän joutui alkuaikoina tekemään usein virkamatkojaan polkupyörällä reppu selässään. Pyörämatkat ulottuivat pisimmillään lähes sadan kilometrin päähän – mm. tuolloin vielä korpiteiden takana olevalle Pudasjärvelle. Lounaiksi Tuomo kertoi matkoilla nauttineensa monta kertaa Suomi –makkaraa pilsnerin kera kannon nokassa istuen – ja hyvältä oli maistunut. Maaseudulla ei tuolloin juuri ollut matkustajakoteja hotelleista puhumattakaan, joten majoittuminenkin tapahtui usein yksityismajoituksissa milloin missäkin. Näillä reissuilla sota-ajoista muistuttivat varsinkin syrjäseuduilla niin kirput, täit kuin luteetkin. Annelilla olikin kova työ aina miehen reissusta palattua kuskata niin mies kuin vaatteetkin suoraan saunaan ennen sisäänpäästämistä. Lukuisten anomusten ja Maatalousministeriön myötävaikutuksella Tuomo sai viimein Kansahuoltoministeriöltä henkilöauton hankkimisluvan. Näin perheeseen hankittiin 1940 –luvun loppuvuosina ensimmäiseksi autoksi kupla-Volkkari, jolloin myös työmatkojen tekeminen helpottui. Sodan jälkeen Tuomo täydensi myös opintojaan. Maatalous- ja metsätieteiden maisterin arvon hän sai 1952.
 
Siviilisarkaa kyntämässä
 
Olojen vakiinnuttua Tuomon toimialuettakin rajattiin kohtuullisemmaksi. Hänestä tuli Oulun eteläisen piirin asutustarkastaja 1960. Asutustarkastajan titteli muuttui 1965 piiripäälliköksi ja lopulliseksi virkanimikkeeksi tuli 1971 Oulun eteläisen maatalouspiirin piiripäällikkö. Luottamustehtävia kuitenkin riitti. Tuomo toimi vuosina 1960 – 69 Oulun lääninoikeuden lisäjäsenenä. Oulun kaupugin välimiesoikeuden jäsen hän oli 1964 -65, Revonlahden maatilojen rakennerationalisointitutkimuksen valvojakunnan puheenjohtaja 1970 -72 sekä Maataloustuottajain Pohjois-Pohjanmaan liiton maapoliittisen valiokunnan että Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton maataloustoimikunnan jäsen vuosina 1972 – 76. Lisäksi Tuomo kirjoitteli ammattikirjoituksia sanoma- ja aikakauslehtiin. Hän otti aktiivisesti osaa myös Pohjois-Suomen agronomikerhon toimintaan ja kuului Reserviupseeriliittoon sekä Lions –klubiin. Majuriksi Tuomo ylennettiin 1968.
Myös työelämässä Tuomo oli pidetty mies. Työtoverit kertoivat eläkkeellelähtöjuhlissa muistavansa Tuomon rehtinä, oikeudenmukaisena, isänmaata arvostavana miehenä, joka tuli erinomaisesti toimeen niin ”herrojen” kuin maatalousväestönkin kanssa. ”Suomi on vapaa maa”, kuultiinkin usein Tuomon suusta. Eläkkeelle Tuomo jäi saavutettuaan eroamisiän, 63 vuotta vuonna 1976.
 
Perhe-elämää ja harrastuksia
 
Oulussa asuttiin aluksi vuokralla kahdessa eri paikassa. Elintarvikkeista oli pulaa sodan jälkeisinä vuosina. Niinpä agronomilla oli oma kanalakin, josta saatiin tuiki tarpeellista elintarvikelisää ohi korttiannosten. Perheen omakotitalo valmistui 1952 Oulun Kuivasjärvelle. Tuomo toimi Kuivasjärven pienkiinteistöyhdistyksen puheenjohtajana usean vuoden ajan. Lapsia perheeseen syntyi kolme: Juha 1946 (k. 2003), Hanna-Maija 1948, nyk. Ropponen ja Annikka 1954, nyk. Tuomela. Olojen parannuttua 1950 –luvun loppupuolella myös matkailu niin kotimaassa kuin ulkomaillakin kuului perheen harrastuksiin. Tuomon kiinnostus historiaan jatkui ja matkoilla kierrettiinkin lähes poikkeuksetta kaikki museokohteet.
 
Takaisin kotikonnuille
 
Siteitään Raisioon Tuomo ei katkaissut Oulun aikanaankaan. Kesäiset vierailumatkat synnyinseudulle olivat säännöllisiä. Perinnöksi saamansa maapalan Tuomo vaihtoi Raision Vatselan kylässä sijaitsevaan, Ylistupa –nimiseen ”torppaan”. Sinne muutettiin aina kesäisin loman ajaksi. Eläkkeelle jäätyään Tuomo ja Anneli muuttivat pysyvästi Raisioon. Talvet asuttiin kerrostalossa Killinpuistossa ja kesät Ylistuvassa. Tuomo toimi aktiivisesti Raisio –seurassa ja Raision Lions -klubissa. Vanhat aseveljet perustivat myös epävirallisen harrastusseuran ”Ruutiukot”.  Kesäisin harrastettiin ammuntaa Vatselan peltojen reunassa ja talvella Raisio –yhtymän tehtaiden sisäampumaradalla. Myös tutustumismatkat lähiseuduille erityisesti historiallisiin kohteisiin kuuluivat yhdistyksen toimintaan. Yhdessä Annelin kanssa matkailtiin ulkomailla. Eläkevuosinaan  Tuomolla oli myös paremmin aikaa paneutua elinikäisen kiinnostuksensa, historian harrastamiseen.
 
Tuomo oli saanut elää elämänsä terveenä. Mitään säännöllistä lääkitystä hän ei ollut koskaan tarvinnut. Kesällä 1990 Tuomo kuitenkin tunsi itsensä väsyneeksi ja voimattomaksi. Heinäkuun loppupuolella Tuomossa todettiinkin eturauhassyöpä. Syöpä oli luonteeltaan aggressiivinen ja oli jo ehtinyt levitä luuytimeen. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Ehdittyään nauttia eläkepäivistään 14 vuoden ajan Tuomo kuoli - vain kaksi viikkoa sairastettuaan - Raision aluesairaalassa 11.8.1990.
 
 
Tuomolle on myönnetty seuraavat kunnia- ja ansiomerkit sekä huomionosoitukset:
 
Talvisodan muistomitali 1940
Vapaudenristi IV luokka 1.1.1941
Vapaudenristi III luokka 12.2.1942
Jatkosodan muistomitali 1957
Suomen Valkoisen Ruusun  ritarimerkki      6.12.1961
Suomen Leijonan Ritarikunnan I luokan ritarimerkki 6.12.1970
Virka-ansiomerkki  3.12.1971
Lions –klubi Oulu-sillat -viiri
Raision Lions –klubin viiri
Suomen Sotaveteraaniliiton  viiri
Pyhäjärven kunnan viiri
Raisio –seuran viiri

Copyright (c) Arti SF Oy