Etusivu


Sukujuuret

Kantaserkut

Tilastotietoa

Sukutoimikunta

Tiedotteet

Sukuhakemisto

Menneitä aikoja

Pentti Samuli Jaakkola 
Pentti Samuli Jaakkola syntyi 3.12.1921 Paimiossa ja vietti varhaislapsuutensa Uusikeskikylä -nimisellä tilalla.  Pentin isän varhainen menehtyminen lokakuussa 1922 jätti sisarusparven ja äidin pitämään huolta toisistaan.  Koulunkäynti alkoi 6-vuotiaana, jolloin Sukselan kansakoulu sai vastaanottaa ekaluokkalaisensa saapuvana milloin kävellen milloin suksilla, matkaa tuli vajaa kolme kilometriä suuntaansa.  Kotona ruokapöydässä äidin laittama ruoka jaettiin siskojen Kertun, Kirstin, Irjan ja Leenin sekä Pekka veljen kesken.  Lisäksi samassa pöydässä aterioivat perheen rengit – Pentin äiti laittoi syömään pöydän päähän seisaaltaan, koska sopivan korkuista jakkaraa ei löytynyt.
Ensimmäinen muutto 1931,pois lapsuuskodista, jouduttiin tekemään maailmanlaajuisen laman takia. Pentti oli tuolloin kymmenvuotias.  Pentin äiti meni sisarensa pojan Uuno Niemisen tilalle töihin, jolloin Pentti jäi kevätlukukaudeksi opettajansa luokse asumaan. Lukukauden loputtua hän muutti pikkurengiksi Tammistoon ja koulunkäynti jatkui Lietsalan koulussa.  Muutaman vuoden kuluttua tuli muutto Kerttu-siskon luo Kankaanpäähän, josta ensimmäisen työpaikan tarjosi Kertun mies, Toivo, maitoauton repsikkana ja silloisen uran huippukohtia olivat satunnaiset maitoauton yksin ajamiset, varsinkin kavereiden tullessa vastaan. 
Talvisodan alettua Pentti haki kahden kaverinsa kanssa vapaaehtoisena sotaan mutta sota ehti loppua, 13.3.1940, ennen kuin varsinainen kutsu tuli.  Armeija kuitenkin alkoi huhtikuussa ja alkanut jatkosota vei Penttiä seuraavat 4 vuotta, 8 kuukautta ja 14 päivää.  Sota liikutti Penttiä alkuun Hyrynsalmelle, josta jatkosodan alettua hänen yksikkönsä meni rajan yli Raatteesta ja eteni Uhtuan porteille saakka.  Seuraava siirto oli 1944 keväällä Karjalan kannakselle ja saman vuoden syksyllä Röyttään Tornion lähelle - laivalla.  Lapin sota Pentin osalta loppui ikäluokan kotiutuksen yhteydessä 28.11.1944 ja asetakki ja saappaat mukanaan piti Pentin matkustaa litteran mukaisesti Kankaanpäähän vaikka siellä ei enää Pentille läheisiä ihmisiä asunutkaan.
 

Kerttu sisko oli asettunut Jyväskylään, jossa Pentti oli jo aiemmin vieraillut sota-ajan lomiensa aikana. Niinpä oli luonnollista suunnata kulku sinne ja aloittaa sodan jälkeinen elämä alusta.  Maitoauton käsittelyyn oli jo aiemmin tutustuttu ja siitä löytyi ammatti myös Jyväskylässä - lisäksi meijerin lähistöllä vaikutti Mirja niminen -tyttö, joka virallistui juhannusaattona 1945 vaimoksi.  Perheeseen syntyi aluksi kaksospojat Matti ja Markku sekä myöhemmin vielä kolmas poika, Jouni.  1940 ja 1950-luvut olivat kovaa sodan jälkeistä jälleenrakentamisen aikaa ja työ oli perheen elämässä keskeistä, Pentillä maidonkeräilyauton ratissa ja Mirjalla matkailuhaluisten kaksosten perässä kulkemista.  Maidonajoreitti muuttui 1946 Laukaan ja Äänekosken suuntaan, jonka Koiviston kylältä maito kerättiin ja kuljetettiin Rantakadun (nykyisin Hannikaisenkatu) meijeriin Valiolle.  Pentin täsmällistä työtapaa kuvaa se, että maidonlähettäjät tarkistivat kellonsa Pentin kierroksen mukaan, näin kerrotaan.  Myyntimieheksi Pentti siirtyi 1958 jolloin valikoima koostui juustoista ja muista meijerituotteista.  
Ensimmäinen oma auto, Mosse, hankittiin perheelle 1961 ja sillä tehtiin pitkiä lomamatkoja pitkin ja poikin Suomea mm. Lapissa kesällä 1962.  Veljekset Matti ja Markku olivat innokkaita, ehkä Penttiäkin innokkaampia, kokeilemaan autolla ajoa eikä siihen useinkaan estettä ilmaantunut, ellei sellaiseksi lasketa veljesten tarkkaa kisaa siitä, ettei kumpikaan saanut ajaa metriäkään toista pidempään.  Auto vaihtui myöhemmin kuplavolkkariksi, jota sitten enimmäkseen ajoi vuorostaan Jouni, tosin vain lomamatkoilla.  Autoilukulttuuri siirtyi sujuvasti isältä pojille.

Nimitys Valion Jyväskylän konttorin varastopäälliköksi ja muutto Hannikaisenkadun tiloista uuteen Seppälänkankaan toimipaikkaan toivat tullessaan uudenlaiset työtehtävät ja vastuun, jota kesti 80-luvun puoliväliin saakka.  Eläkeläisen leppoisa elämä, jota niin moni oli kehunut, alkoi Pentille 63-vuotiaana vuosien -84/-85 vaihteessa Valion hallituksen rintamamiehille myönnetyn varhaiseläkkeen turvin.  Muutama vuosi siitä Sepänkadun talo myytiin ja purettiin, jolloin muutto Saarijärventielle Tuomiojärven rantaan tapahtui.  Alkoivat eläkeläisen kiireet ja elämänrytmi yhdessä Mirja vaimon kanssa.  Tämä kuitenkin keskeytyi valitettavan aikaisin Mirja vaimon poismenoon heinäkuussa 1989. 
 

90-luvun alussa säännöllisten kävelyretkien lomassa Pentin elämä muuttui jälleen.  Osuustoiminnan mies löysi kaltaisensa ystävän, Anun, ja elämä alkoi taas hymyillä.  Yhteiset harrastukset ja kiinnostukset loivat Pentille ja Anulle elämänpohjan, jonka hedelmistä nautitaan Tuomionjärven rannassa, Laajavuoren hyppyrimäen siintäessä vastarannalla. 

Pentti Jaakkola on ansioistaan palkittu mm. seuraavilla huomionosoituksilla: 

Tasavallan presidentin myöntämä, Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan, 1. luokan mitali kultaristein, 6.12.1975 

Maatalouskeskusten liiton kullattu ansiomerkki 30.11.1974 

Pellervo Seuran hopeinen Gebhard mitali pellervolaisen osuustoiminnan hyväksi tehdystä työstä 14.12.1984
 
Mirja, Matti, Markku ja Pentti



Mirja, Jouni ja Pentti

Pentti ja Anu

Copyright (c) Arti SF Oy