Etusivu


Sukujuuret

Kantaserkut

Tilastotietoa

Sukutoimikunta

Tiedotteet

Sukuhakemisto

Menneitä aikoja

 

KANTASERKUT

 

Nieminen, Paavo Olavi
s. 24.7.1907, k. 26.7.1997. Hauta Raisiossa. 

Valittuaan elämäntehtäväkseen meijerialan, suoritti Paavo pakolliset harjoittelujaksot ensin Salossa, sitten Kiikalassa ja valmistui Kokemäen meijerikoulusta 1930. Hän toimi Satakunnan Meijeriliiton konsulenttina ennen kuin tuli valituksi Kankaanpään Osuusmeijerin isännöitsijäksi vuonna 1934. Siellä hän pääsi jo suunnitteluvaiheessa mukaan hankkeeseen saada paikkakunnalle uusi meijeri. Samanlainen haaste oli edessä, kun hän sodan riehuessa maassamme siirtyi Jyväskylään perustetun Valion Meijerin isännöitsijäksi loppuvuonna 1941. Kolmas uudismeijeri hänen urallaan tuli eteen Turengissa, jonne Elanto oli vuonna 1947 rakentamassa meijeriä. Siitä tuli eläkevirka, mutta väliin mahtui osallistuminen maamme puolustukseen kriittisillä hetkillä vuonna 1944 sekä kolme vuotta talonrakennusalalla. 

Sotaretki suuntautui Vuoksen puolustukseen Kivijärvelle (56. Tyk.K.) ja jatkui Lapin sodassa Kemissä. Sieltä perheen luokse Raisioon palattuaan Paavo ryhtyi vuoden 1945 alussa perustetun yrityksen toimitusjohtajana vetämään Tammiston Tiili ja Rakennus Oy:tä. Perhe samoin kuin yhtiön konttori sijoittuivat Uuno-veljen Tammiston tilan päärakennuksen yläkertaan. Yhtiö hyödynsi tilalla olleita tiilitehdasta ja sahaa. Rakennuksia syntyi toistakymmentä, pääasiassa Raisioon ja Turkuun. Talonrakennusalaan Paavo oli tutustunut aiemmin Kankaanpäässä rakennuttamalla meijerin henkilökunnan asuinrakennuksen sekä perustamalla ja rakennuttamalla Kankaanpäähän Kuninkaanlähteen matkailuhotellin, joka vihittiin käyttöön toukokuussa 1939. Sota teki hankkeelle hallaa ja hotelli myytiin heinäkuussa 1944 Suomen Aseveljien Liitto ry:lle. 

Turengissa Paavo oli myös meijerin viereen rakennetun Turengin Pesula Oy:n toiminnanjohtaja. Elanto luopui meijereistään vuonna 1972. Ostaja oli Valio ja vaikka Paavo oli jo eläkeiässä, hän entisen työnantajansa toivomuksesta jatkoi siirtymävaiheen yli päästen eläkkeelle vasta lähes 66-vuotiaana. Tuolloin seurasi välittömästi paluu entisille kotikonnuille Raisioon. 

Harrastuksina Paavo Niemisellä olivat poikaiässä yleisurheilu, palloilu ja hiihto sekä suojeluskunnan puitteissa voimistelu ja ammunta. Silloin harrastettiin mm. vauhdittomia hyppyjä, joissa hän saavutti Kiikalan pitäjänmestaruuden. Kiikalassa olosta  tuli kohtalokas Paavon elämässä; siellä hän tapasi tulevan vaimonsa, Kiikalan meijerin silloin jo edesmenneen koneenkäyttäjän tyttären, Sylvin. He olivat sitten samalla meijerikoulun vuosikurssilla. Pari vihittiin 9.7.1932 ja yhteiseloa kesti kruununtimanttihäihin asti (65 v.), pari viikkoa ohikin. Perheeseen syntyi lapset Anneli -33, Rauno -36 ja Päivikki -46

Urheiluharrastus jatkui yleisurheilun alalla tuomaritehtävissä sekä jousiammunnan ja keilailun parissa pitkään. Paavo perusti jousiammunta- ja keilailuseura Turengin Kiila ry:n toimien sen puheenjohtajana 1956-66. Hämeen Piirin Jousiampujat ry:n ensimmäinen puheenjohtaja hän niinikään oli ja kuului Suomen Jousiampujain Liiton liittohallitukseen 1959-65. Ansioistaan hänelle myönnettiin vuonna 1966 SJL:n hopeinen ansiomerkki ja 1967 Suomen urheilun hopeinen ansiomitali kullatuin ristein. 

Tärkein harrastus Paavolla läpi elämän oli kotiseututyö. Janakkala-Seura ry:n sihteerinä vuosina 1961-70 hän toimitti mm. Janakkala ennen ja nyt -kotiseutujulkaisua. Vuosina 1965-72 hän toimi Janakkalan museolautakunnan puheenjohtajana johtaen Janakkalan kotiseutumuseon perustamistyötä. Työn sarka jatkui Raisiossa ensin Raisio-Seura ry:n sihteerinä, sitten puheenjohtajana vuosina 1975-80. Hän aloitti seuran vuosijulkaisun Rahaisesta Raisiosta toimittamisen (seitsemän numeroa) ja oli Raision ensimmäisen julkisen muistomerkin, Kirkonrakentajat -patsaan, muistomerkkitoimikunnan puheenjohtaja. Ansioistaan hänelle myönnettiin Hämeen Heimoliiton mitali, Kalevala 150 vuotta -juhlavuoden mitali sekä Suomen Kotiseutuliiton harrastus- sekä ansiomitali ja pöytälippu. Raisio-Seuran kunniapuheenjohtajaksi hänet nimettiin vuonna 1988.  

Henkiset ja ammatilliset harrastukset liittyivät kiinteästi Paavon elämään. Ensimmäinen julkinen esiintyminen oli meijerikouluharjoittelijana Kiikalassa. Näytteleminen kiinnosti ja hän perusti Turenkiin Kuumolan Näyttämön ja toimi sen puheenjohtajana 1950-62. Hän sai useita palkintoja Janakkalan kunnan henkisissä kilpailuissa. Suomen Meijeriväen Liiton johtokunnassa hän oli vuodet 1950-58, puheenjohtajana 1953-56. Hän kirjoitti meijeriväen järjestötoiminnan historiikin ja 10-vuotisjuhlarunon, jonka hän myös esitti juhlassa vuonna 1955. Vuodet 1952-57 hän toimi Hämeen-Uudenmaan Meijeriväen yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana. 

Maanpuolustustyö ja Rotary-toiminta olivat myös lähellä Paavon sydäntä. Jo Kankaanpäässä hän toimi suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Turengissa hän oli Janakkalan Seudun Reservialiupseerit ry:n ensimmäinen puheenjohtaja 1959-63. Hänelle myönnettiin talvisodan (=kotijoukot=) ja jatkosodan muistomitalit, Itä-Kannaksen risti ja Vapaussoturien Huoltosäätiön Sininen Risti. Hänelle luovutettiin myös Etelä-Hämeen reserviläispiirien mitali sekä Suomen reservialiupseeriliiton ja Raision sotaveteraanien pöytäliput. Sotilasarvo oli 6.12.1967 lähtien ylikersantti. Janakkalan Rotaryklubin presidentti hän oli 1970-71. 

Kustaa ja Ulriika Tuomolan jälkeläisten sukutoimikuntaan Paavo kuului alusta asti ja oli toimikunnan puheenjohtaja 1967-82. SUKUPUU-runon hän kirjoitti tervehdykseksi Raision Ylisellä pidettyyn sukukokoukseen vuonna 1953. Sukuseuran kunniapuheenjohtaja hänestä tuli sukukokouksessa vuonna 1985.

Paavo Nieminen sairastui asevelvollisuuttaan suorittaessaan keväällä 1926 aivokalvontulehdukseen ja  kotiutettiin kesken asepalveluksen. Muistoksi sairaudesta jäi toisen korvan kuurous sekä tinnitus, joka rasitti häntä koko loppuelämänsä ajan. Struuma leikattiin 1960-luvulla. Noin 80-vuotiaana hänellä ilmeni eturauhassyöpä. 90-vuotispäivää vietettiin lähiomaisten kesken, mutta myös Raision sotaveteraanien edustajat sekä kirkkoherra Vanhalukkarla kävivät tervehtimässä. Loppuun asti täysipainoinen elämä päättyi kaksi päivää myöhemmin. Perus- ja välittömäksi kuolinsyyksi todettiin vatsa-aortan repeytymä. 

Paavo Niemiselle myönnetyt huomattavimmat ansiomitalit ja huomionosoitukset olivat: 

1967  Suomen urheilun hopeinen ansiomitali kullatuin ristein 

1985  Kalevala 150 vuotta -juhlavuoden mitali 

1985  Kustaa ja Ulriika Tuomolan sukuseuran kunniapuheenjohtajuus 

1988  Kotiseutuyhdistys Raisio-Seura ry:n kunniapuheenjohtajuus 

1996  Suomen Kotiseutuliiton ansiomitali 


Hääkuva vuodelta 1932

Timanttihäät 1992 Naantalin kylpylässä

 

 

Copyright (c) Arti SF Oy