Etusivu


Sukujuuret

Kantaserkut

Tilastotietoa

Sukutoimikunta

Tiedotteet

Sukuhakemisto

Menneitä aikoja

KANTASERKUT

LAURI  JAAKKO  ISOTALO
s.30.7.1902 Tarvasjoella k. 11.1.1988.  Hauta Janakkalassa

Nuorukaisena Lauri osallistui innokkaasti Tarvasjoen Suojeluskunnan järjestämään urheilutoimintaan ja –kilpailuihin, mistä ovat muistona monet palkintolusikat.
Lauri toimi Tarvasjoen kirjaston johtokunnan jäsenenä
1924-1928 ja kirjastonhoitajana v. 1924.

Hän sai kipinän maanviljelykseen kotonaan ja meni ensin Kokemäen maamieskouluun ja sitten Mustialan maatalousopistoon, josta hän valmistui agrologiksi v. 1929.

Työmaa löytyi kaukaa Pohjois-Pohjanmaalta, missä Lauri toimi Oulun läänin Talousseuran alueneuvojana sekä maatalous- ja asutusneuvojana Iin, Yli-Iin, Kuivaniemen ja Haukiputaan kunnissa 1930-1967, jolloin hän jäi eläkkeelle. Varsinaisen työnsä ohessa hän oli mm. Suomen Hypoteekkiyhdistyksen ja Oy Maankiinteistöpankin arviomiehenä. Iissä Laurilla oli useita luottamustoimia, mm. Osuusliike Turvan johtokunnassa ja Iin Säästöpankin isännistössä. 
Iistä Lauri löysi myös puolisonsa Fanni Pernun. Heidät vihittiin v. 1934. Fanni oli kansakoulunopettaja ja kotoisin Iin asemakylältä, missä heidän kotinsa oli hänen lapsuusmaisemissaan. Fannin ja Laurin perheessä oli kolme lasta: Pirkko, Tuomo ja Kari.
Toinen maailmansota katkaisi Laurin, kuten muidenkin nuorten suomalaismiesten, siviilityöt useiksi vuosiksi. Rintamalla hän toimi komppanian vääpelinä.
Kasvimaan viljely ja uusien kasvisten kokeilu olivat Laurille mieluisa harrastus. Samalla naapurit ja muutkin pitäjäläiset saivat opetusta ja tietoja omille viljelmilleen.
Ii-joen rantatörmäpellollaan hän kokeili myös eteläisten kasvilajien viljelyä. Paikalliset ihmiset usein epäilivät onnistumista, mutta Laurin mielestä pohjolan valoisat yöt auttoivat niiden menestymistä, ja niin tuli taas joku uusi kasvi iiläisten kasvimaille.
Niinpä uudet perunat syötiin kotona Iissä, Olulun pohjoispuolella, jo juhannuksena. Istutettiin jopa ennen vappua, vaikka tuoretta lunta saattoi sataa perunavakojen päälle. Vielä Laurin oltua jo vuosia eläkkeellä saattoivat ihmiset soittaa hänelle neuvoja kysyäkseen.

Laajalla toimialueellaan hän tuli hyvinkin tutuksi, koska alkuvuosikymmeninä kulkuneuvona oli polkupyörä ja talvisin sukset.
Pitkien välimatkojen vuoksi hän joutui usein yöpymään taloissa. Hän oli rauhallinen ja ihmisten kanssa hyvin toimeen tuleva, niinpä hänet mielellään otettiin majoitukseen. Vasta aivan viimeisinä työvuosinaan Lauri ajoi työmatkat omalla autollaan.

Lukeminen ja maailmanmenon seuraaminen antoivat Laurille laajan tietomäärän. Myös läheistensä voinnista hän oli aidosti kiinnostunut, ja siksi pidetty ja arvostettu ihminen.
Pitkästä pohjoisessa elämisestä huolimatta Laurin
sydämen-maisemana säilyi lapsuuden kotiseutu, Tarvasjoki.
Kun hän oli sinne puhelinyhteydessä, murre muuttui heti ”tarvasjokelaiseksi”.
Syksyllä 1987 Lauri ja Fanni muuttivat Tervakoskelle.
Laurin voimat olivat sairauden myötä huvenneet.

Hän ei ennättänyt nähdä odottamaansa valkovuokkojen kukintaa, vaan nukkui pois tammikuun 11. päivänä 1988 Janakkalan Tervakoskella.

Fanni Isotalo menehtyi äkilliseen sairauteen 21.7.2002 edelleen Janakkalan Tervakoskella. Molemmat haudattu Janakkalan Pyhän Laurin kirkon hautausmaalle.


Fanni 50 v. 04.12.1959 (vas: Kari, Fanni, Lauri, Pirkko, Tuomo)


Lauri 60v. 30.07.1962 ( Fanni, Lauri, Kari)


Nuoruudessaan Lauri harrasti voimistelua, kuvassa keskellä


Kotipihalla Iissä. Lauri 70 v. 31.7. 1972

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Copyright (c) Arti SF Oy